Tämän päivänä suunnitelmassa oli tehdä leppoisa hiihtolenkki jäällä. Hiihdellään saareen, huilataan vähän laavulla ja sitten kotiin, ehkä pari tuntia menee. Niinhän sitä luulisi... ihan tarkkaa laavun sijaintia ei ollut muistissa kun minä olen hiihtänyt sinne viimeeksi muutama vuosi sitten ja kaveri käynyt kesällä veneellä. No ei hätää, ainahan voi oikasta! Ja eikun metsään oikomaan, (olihan siitä joku muukin mennyt) lopputulos oli, että päädyttiin lähes samaan paikka mistä oltiin lähdetty liikkeelle. Nöyrinä palattiin ladulle ja löytyi se laavukin sitten onneksi ja saatiin lämpimät glögit ja pullat nautittua nuotion ääressä. Koirille oli keksit mukana :) Pois lähtiessä tuumattiin, että ei viitsitä hiihtää samaa reittiä takaisin päin, jatketaan latua ja kierretään saari. Eikun menoksi! Saaren rantaviiva senkun jatkui ja jatkui ja latu tuntui loputtomalta, melkein jo kerkesi epätoivo iskeä kun vihdoin näkyi tuttuja maisemia ja päästiin rantaan. Reilu neljä tuntia siinä sitten vierähti kaiken kaikkiaan. Nyt on koira väsynyt, mutta onnellinen. Energiaa meni juoksemisen lisäksi ainakin suksille räksyttämiseen ja niiden kimppuun hyökkäilyyn. Näinköhän tuosta hiihtokoiraa tuleekaan :))
 |
Rio ja Fuuka hiihtämässä. (kuva Stefi Laaksolahti)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti