Käytiin Papun kanssa suorittamassa pelastuskoirien jälkikokeen taidontarkistus. Alkukesän hellejakso oli korventanut maaston rutikuivaksi ja hetki ennen jäljelle lähtöä pyyhkäisi kaatosadekuuro alueen yli. Alkuasetelma oli siis hankala ja se näkyi myös jäljen nostossa. Jana oli melko aukealla paikalla, jossa maasto vaihteli kalliosta jäkälään ja mustikan varpuun. Uudelleen esiin tullut aurinko lämmitti maata ja hajut nousivat höyrynä ilmaan. Jälki ei noussut tyypilliseen papumaiseen tyyliin napakasti nenä maassa, vaan haahuille ja ilmasta hajuja hapuille. Sen verran olen näiden vuosien aikana oppinut lukemaan koiraani, että matkaan kuitenkin päästiin. Ensimmäinen esine jäi, koska mentiin ohi hieman sivusta. Huomasin kyllä että hajua koitti ottaa esineestä, mutta ei paikallistanut sitä. Alun jälkeen maasto muuttui metsäisemmäksi ja toisen esineen jälkeen matka alkoi taittua varmaan Papulle ominaiseen tyyliin. Loput esineet siis löytyivät ja jälki meni hyväksytysti läpi.
 |
| Homma hoidettu taas kerran :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti