Epäonnistumisia ja onnistumisen hetkiä

Kävimme hakukokeessa, loppupimeällä. Pääsimme matkaan viimeisenä usvan jo noustessa ja ilman tyynnyttyä. Metsässä ei käynyt tuulen virettäkään. Fuuka etsi mielestäni hyvin, mutta oli jotenkin omituisen vaisu. Ajattelin, että ehkä tuloillaan olevat juoksut hidastivat tahtia. Yksi ukko löytyi, kaksi muuta olimme ohittaneet ihan läheltä. Seuraavana aamuna koira olikin sitten aivan jumissa. Selkä jäykkä ja ontui vasenta takajalkaa. Sain hieronta-ajan vasta perjantaille. Koko viikko meni jäykistellessä, varsinkin aamuisin ja vapaana juoksemisen jälkeen takapää oli jäykkänä. Hierojan käsittelyssä paljastui, että Fuukan koko selkä oli jumissa. Ei ihme, ettei hakuhommat maistuneet.

Reilu viikko eteenpäin ja ne kauan odotetut ja huolella valmistellut juoksut vihdoin alkoivat. Olin ilmoittanut Fuukan bh-kokeeseen, joten sinne piti sitten mennä juoksuisena. Onneksi ei juoksut sekoittaneet päätä, vaan koe meni loistavasti! Tottiksesta vain erinomaista ja erittäin hyvää arvosanoina ja kaupunkiosuuskin meni melko hyvin. Ensimmäinen titteli siis hommattu.

Tästäpä innostuneena olenkin katsellut tälle syksylle vielä toko-kokeita :)

Meidän lähelle on kesän ja syksyn aikana valmistunut koirapuisto. Yleensä suosin lenkkeilyä niin että saan itsekin liikuntaa, mutta nyt viime aikoina ollaan vierailtu myös koirapuistossa. Joka onkin ollut ihan taivaan lahja kun ankaran flunssan tainnuttamana ei ole jaksanut lenkkeillä. Koirat sentään ovat saaneet juosta itsensä tyytyväisiksi.

"Koirapuisto on jees! Juoksutin tuon kakaran uuvuksiin, hah!"

"Nojoo, ihan jees paikka. Huilailen hetken ja sitten taas vähän pölläytän erään häntäkarvoja, hah!"