keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Saimaalla

Aika laittaa muutama kuva. Kävimme jäällä, tällä reissulla ilman suksia :)

"Kivasti tilaa juoksennella täällä jäällä!"

"Jaahas, kukas sieltä nyt tulee?"

"Painu hiiteen täältä, tämä on minun leikkikenttä!"

"Sillälailla, ymmärsihän se lähteä."


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Eihän saareen voi eksyä?

Tämän päivänä suunnitelmassa oli tehdä leppoisa hiihtolenkki jäällä. Hiihdellään saareen, huilataan vähän laavulla ja sitten kotiin, ehkä pari tuntia menee. Niinhän sitä luulisi... ihan tarkkaa laavun sijaintia ei ollut muistissa kun minä olen hiihtänyt sinne viimeeksi muutama vuosi sitten ja kaveri käynyt kesällä veneellä. No ei hätää, ainahan voi oikasta! Ja eikun metsään oikomaan, (olihan siitä joku muukin mennyt) lopputulos oli, että päädyttiin lähes samaan paikka mistä oltiin lähdetty liikkeelle. Nöyrinä palattiin ladulle ja löytyi se laavukin sitten onneksi ja saatiin lämpimät glögit ja pullat nautittua nuotion ääressä. Koirille oli keksit mukana :) Pois lähtiessä tuumattiin, että ei viitsitä hiihtää samaa reittiä takaisin päin, jatketaan latua ja kierretään saari. Eikun menoksi! Saaren rantaviiva senkun jatkui ja jatkui ja latu tuntui loputtomalta, melkein jo kerkesi epätoivo iskeä kun vihdoin näkyi tuttuja maisemia ja päästiin rantaan. Reilu neljä tuntia siinä sitten vierähti kaiken kaikkiaan. Nyt on koira väsynyt, mutta onnellinen. Energiaa meni juoksemisen lisäksi ainakin suksille räksyttämiseen ja niiden kimppuun hyökkäilyyn. Näinköhän tuosta hiihtokoiraa tuleekaan :))

Rio ja Fuuka hiihtämässä. (kuva Stefi Laaksolahti)






maanantai 7. tammikuuta 2013

Reippaina uuteen vuoteen

Vuosi 2013 on aloitettu varsin reippaissa merkeissä. Ollaan ehditty jo tottistella ja kokeilla tunnistejälkeä. Tottiksen puolella harjoitellaan seuraamista lyhyissä pätkissä, maahanmenoa, paikalleen jäämistä, seisomista ja tietenkin kontaktia niin yksin kuin ohitustilanteissakin. Aina kun vaan on muita treenaajia käydään myös henkilöryhmässä pyörähtämässä. Noutokapulakin tuli postissa ja sitä on vähän jo kokeiltu suussa :) Päästiin myös ensimmäisen kerran halliin treenaamaan ja neitiä ei mokoma paikka paljon kummastuttanut, saatiin jopa kehuja hyvästä kontaktista :)

Tunnistejälki oli minulle uusi juttu, vaikka muuten jälkeä olenkin harrastanut. Jälki tehtiin kaupunkiolosuhteissa katsastusaseman pihaan ja sillä oli ekaa kertaa esineitä. Hyvin muistui Fuukalle mieleen syksystä jäljelle lähtö ja esineetkin se merkkasi. Ja mikä riemu kun jäljen päästä löytyi vielä ihminenkin!

Fuukalla on nyt menossa lievä mörkö-kausi, kaikki vähänkin epäilyttävän näköinen pitää puhkua ja murista häntä pystyssä. Aina kun vaan on mahdollista, mennään katsomaan, mikä kummajainen siellä on ja sitten ollaankin vähän noloa tyttöä kun metsään unohtunut pulkka tai oven karmissa roikkuva huivi ei hyökännytkään kimppuun... Myös toiset koirat pitää haukkua ja omituiset ihmiset, sekä jos oikein kovasti innostuu alkaa hurja räksytys. Noh, pitää vaan kulkea makkarat taskussa ja niitä syötellen olenkin saanut neidin vähän rauhoittumaan. Nyt se jopa alkaa jo odottaa namia ohitustilanteissa :)

Toinen epämiellyttävä asia neitokaisen elämässä on autot. Fuuka oksentaa melkein joka kerta autoon, eikä siksi halua mennä lähellekään autoja. Ensin se kierteli vain omaa autoa, mutta sitten se alkoi kiertää jo muitakin autoja. Ollaan siis makkarat taskussa menty myös pitkin parkkipaikkoja ja ohiteltu oikein urakalla autoja makkaraa popsien.